TRE Finland | Sanni Orasmaa: Ääni väreilee meissä niinkuin tuulen väre värisyttää järven pintaa

29 maalis Sanni Orasmaa: Ääni väreilee meissä niinkuin tuulen väre värisyttää järven pintaa

Posted at 13:49h in Yleinen by Mari 0 Comments

0 Likes

Sanni Orasmaa
24. maaliskuuta 2021

Ääni väreilee meissä niinkuin tuulen väre värisyttää järven pintaa

Kokemusperäistä pohdintaa TRE-menetelmän mahdollisuuksista toimia osana luontolähtöistä valmennusta

Olen tuonut TRE:tä mukaan valmennukseeni viimeisten parin vuoden aikana. Koen, että huolellisen nöyrällä ohjauksella TRE voi olla toimiva apuväline kehittämässäni luontolähtöisessä ääni- ja esiintymisvalmennuksessa.

Kokemukseni mukaan TRE voi toimia siltana arkiminän ja luontoon uppoutumisen välillä. Kun ihminen tulee suoraan kiireisen päivän keskeltä tai iltapäiväruuhkasta laulutunnille tai luontoon, on laskeutuminen usein haasteellista. TRE on kokemukseni mukaan loistava tapa hiljentyä alkavaan elämykseen ennen varsinaista virittäytymisen vaihetta. TRE -osuuden jälkeen on helpompi kiinnittää huomio aisteihin, mielen melu hiljenee ja ajatusten virta rauhoittuu.

Beginner’s mind – aloittelijan mieli

Helposti käy niin, että kun koemme mukavalta tuntuvan hetken, haluamme kokea sen myös uudelleen: ”Siellä oli niin ihanaa, mennään taas sinne ja tehdään sama uudelleen!” Luonnossa ja meissä ihmisissä elämä on kuitenkin jatkuvaa liikettä, jatkuvaa virtaavaa muutosta. Mikä kerran oli, on seuraavalla kerralla taas uutta. Emme koskaan palaa tilanteisiin aivan samanlaisina kuin olimme. Tapaamamme ihmiset ja kohtaamamme asiat muuttavat meitä, samoin kuin luontokin muuttuu hetkestä toiseen. Jos yritämme palauttaa aiemmin koetun uudelleen, menetämme tilaisuuden tarttua hetkeen ja sen suomiin mahdollisuuksiin. Tämä on toinen kohta, jossa TRE voi mielestäni toimia luontoon uppoutumisen prosessin apuna. Kun pysähdymme hetkeksi ja päästämme kehomme tärisemään, saamme ikäänkuin “nollattua” itsemme ja voimme jatkaa puhtaalta pöydältä eteenpäin.

Ehdotus TRE:lle osana luontolähtöistä kokemusta sisätilassa

Pieni alustus
Alkuliikesarja
TRE-hetki
Integraatio, pieni purku
Virittäytyminen
Hyräilyt
Liike
Purku

Ehdotus TRE:lle osana luontolähtöistä kokemusta ulkotilassa

Siirtyminen luontoon
Alustus
Alkuliikkeet luonnossa
TRE-hetki
Integraatio
Pieni purku tai vaihtoehtoisesti evästauko / tulisteluhetki
Virittäytyminen
Äänikävely
Purku

Kokemukseni mukaan TRE voi olla luontokokemuksessa:

1. Intro – keskittyminen, rauhoittuminen, laskeutuminen, edellisestä irti päästäminen
2. Interlude – edellisestä irti päästäminen, uuteen avautuminen
3. Outro – edellisestä irti päästäminen, laskeutuminen, rauhoittuminen

Aktiviteettiin voi miettiä rungon valmiiksi mutta luonnossa liikkuessa pääpaino on kuitenkin hetkessä elämisellä, hetkeen tarttumisella. Luonto ei ole se, mitä ajattelemme, vaan mitä elämme. Luonto kutsuu improvisoimaan.

Kurotan sisältä ulos ja löydän reitin takaisin – kehon kanssa luonnossa

Luonnon ja ihmisen suhdetta on verrattu lapsen ja äidin suhteeseen. Luonnossa koetut hetket tuovat mieleen lapsuuden huolenpidon ja turvan. Toipumisen alkuvaiheessa rauhallisen ympäristön on todettu nostavan myönteisiä, alkukantaisia ilon ja uteliaisuuden tunteita, jotka voivat edistää palautumista. Kun toipumisprosessi etenee ja tunnemme vahvistuvamme, voimme siirtyä ympäristöihin, jotka tuovat lisää haasteita eteemme.

Olen ottanut luontokokemuksiin ja laulutunneille mukaan Jyrki Rytilän inspiroimat kehon kurottelut, kiskottelut. Syvältä kehon sisältä lähtevät kurottelut ovat rakentaneet asiakkailleni mekanismin, jonka avulla he ovat uskaltaneet laajentaa ilmaisuaan turvallisesti menettämättä kosketusta itseensä. Olemme ikäänkuin venyttäneet mukavuusaluetta sen sijaan että olisimme heittäytyneet uima-altaan syvään päähän ja opetelleet selviytymään.

Ei ole toista soitinta, joka olisi yhtä henkilökohtainen ja kokemuksiin pohjaava kuin oma ääni. Äänemme kertoo, keitä olemme, mitä tunnemme ja kuinka voimme. Sairaudet, vammat ja elintavat kuuluvat äänessämme. Kun laulamme, nauramme, kiljumme tai kuiskaamme, teemme sen koko kehollamme. Kehomme soi. Kehoamme ovat soittaneet eri tavoin vuosien aikana niin vanhempamme, lapsemme, ystävämme kuin muutkin kohtaamamme ihmiset. Jokainen heistä on koskettanut ääntämme omalla tavallaan, jättänyt kehoomme jäljen. Usein kauniin ja pehmeän, mutta joskus myös riitasoinnin tai ruhjeen. Nuo jäljet ovat tallentuneet mieleemme ja kehoomme. Kehomme muistaa ja reagoi tilanteisiin niin kuin se on aikojen kuluessa oppinut reagoimaan, joskus jännittäen, rentoutuen, sitten taas puolustautuen tai rauhoittuen. Koen, että erityisesti luontoympäristössä kurottelun avulla löytynyt tila on auttanut asiakkaitani tasapainottamaan kehon tuntemuksia ja ikäänkuin ottamaan ohjat omiin käsiin samalla vapauttaen tilaa ilmaisulle. Kun ihmisen ulkoinen tila laajenee, hänellä on mahdollisuus avartaa myös sisäistä tilaansa, ahtaassa tilassa tulevat ajatuksetkin ahtaaksi.

Turvallinen ympäristö

Kaikessa luontolähtöisessä työskentelyssä on mielestäni olennaista ymmärtää vuorovaikutuksen merkitys, se, että menetelmää ei vain siirretä luontoympäristöön, vaan mahdollistetaan vuorovaikutteinen, interaktiivinen, alati liikkeessä oleva kokonaisuus. Luonto ei ole näyttämö vaan kumppani, joka vaikuttaa meihin ja johon itse vaikutamme.

Luonto rauhoittaa ja rentouttaa. Se on meille jo perimästä tuttu ympäristö, joka tarjoaa palautumista edistävän tilan. Rauhoittumisen myötä alamme pikkuhiljaa havainnoida myös ulkoista ympäristöä ja sisäisiä tunnetilojamme – toisin sanoen läsnäolomme vahvistuu. Aistit tuovat meidät nykyhetkeen, jossa voimme ottaa vastaan kaiken sen mitä luonto meille tarjoaa ja antaa luonnon asettua itseemme.

Yhdistettäessä TRE:tä luontoympäristöön tulee kokemukseni mukaan ottaa huomioon salutogeenisen, terveyttä ja hyvinvointia edistävän, ja turvallisen ympäristön merkitys. Kun vien asiakkaita luontoon, olen oppinut, että pelkästään uuteen ympäristöön tottuminen, sen hahmottaminen, vie aikansa. Kaupunkipuistossa tai lähimetsässä riittää ehkä muutaman minuutin hengähdys, pohjoisessa erämaassa saattaa mennä jopa päiviä. Tästä syystä aloitan luontoaktiviteetit yleensä aina pienellä rupatteluhetkellä, joko vapaamuotoisella kävelyllä tai jos olemme paikallaan, kahvituokiolla tai kuulumisten vaihdolla ja yhteisellä alustuksella.

TRE ja sen jälkeinen virittäytyminen voivat tuoda meidät lähemmäs luontokokemusta, rentouttaa ja auttaa keskittymään. Löydämme yhteyden ympäristöömme, kuuntelemme kehon tuntemuksia ja avaamme portit uusille kokemuksille. Kun päästämme luonnon lähellemme, tukee se kehomme sisäänrakennettua kykyä voida hyvin ja parantaa.

Taustakirjallisuutta pohdinnan pohjalla:

Adevi, A. 2012: Supportive Nature – and Stress. Wellbeing in connection to our inner and outer landscape. Swedish University of Agricultural Sciences. Doctoral Thesis

Adler, J. 2002: Offering from the Conscious Body, The Discipline of Authentic Movement. Vermont: Inner Traditions

Berger, R & McLeod, J. 2006: Incorporating Nature into Therapy: a Framework for Practice. Journal of Systemic Therapies, Vol:25, No:2, pp: 80–94

Berceli, D. 2005: Trauma Releasing Exercises. BookSurge Publishing

Berceli, D. 2015: Shake It Off Naturally: Reduce Stress, Anxiety, and Tension with TRE. CreateSpace Independent Publishing Platform

Berceli, D. 2018: The Revolutionary Trauma Release Process: Transcend Your Toughest Times

Chong, HJ. 2011: Sori Therapy for a woman with trauma to empower inner safety. In: Baker F, Uhlig S, editors. Voicework in Music Therapy: Research and Practice. London: Jessica Kingsley Publishers.

Deci, E., Ryan, R., 2017: Self-Determination Theory. The Guilford Press

Hanna, T. 2004: Somatics: Reawakening The Mind’s Control Of Movement, Flexibility, And Health

Jonas, W. 2018: How Healing Works

Jordan, M., Hinds, J. 2016: Ecotherapy. Theory, Research and Practice. Palgrave. Hylland, T., Valkonen, J., Valkonen, S., 2019: Knowing from the indigenous North: Sámi approaches to history, politics and belonging. Routledge

Kaplan, S., & Kaplan, R, 1989: The Experience of Nature: A Psychological Perspective. Cambridge University Press.
Kaplan, S. 1992: The restorative environment: Nature and human experience. Timber Press

Keleman, S. 1985: Emotional Anatomy: The Structure of Experience. Center Press, Berkeley

Kolk, B. 2014: The Body Keeps The Score: Brain, Mind, and Body in the Healing of Trauma

Orasmaa, S. 2019: Luontolaulu: Minunkin sisälläni soi. Karttakeskus

Punkanen M., Ala-Ruona E: Contemporary Vibroacoustic Therapy: Perspectives on Clinical Practice, Research, and Training. Music and Medicine 2012, 4(3) 128-135 Rodaway, P. 1994: Sensuos Geographies: Body, sense and place. Routledge.

Savela T: Vibroakustisen menetelmän mahdollisuuksia kiintymyssuhteessaan traumatisoituneiden lasten musiikkiterapiassa. Musiikkiterapia 2014, 29(1), 36–50.

Shusterman, R. 2006: Thinking Through the Body, Educating for the Humanities: A Plea for Somaesthetics. Journal of Aesthetic Education, Vol. 40, No. 1.

Tyrväinen, L., Savonen, E-M., Simkin, J. 2017: Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. Luonnonvarakeskus.

Ulrich, R.S. 1979: Visual landscapes and psychological wellbeing. Landscape Research, 4, 17–23.

Vanclay, F., Higgins, M., Blackshaw, A. 2008: Making sense of place. National Museum of Australia Press.

Sanni Orasmaa: Ääni väreilee meissä niinkuin tuulen väre värisyttää järven pintaa

29 maalis Sanni Orasmaa: Ääni väreilee meissä niinkuin tuulen väre värisyttää järven pintaa

Ääni väreilee meissä niinkuin tuulen väre värisyttää järven pintaa

No Comments

latest from our blog

photo stream